Pässiä narussa - vinkkejä päitsien käyttöön

Noista meidän päitsistä on tullut jonkin verran kyssäreitä. Aateltiin pistää tänne blogiin hieman kuvan tynkää mistä saa osviittaa käyttöön.

Eli kuten kuvasta näkyypi, niin sopivat sekä vuohille, että lampaille. Mallipässykkä on pienipäinen verrattuna kunnon jalostuspässeihin ja -lampaisiin ja pukki on keskikokoa edustava suomenvuohi. Molemmilla jäi vielä säätövaraa. Isompia päitä ei ollut nyt tarjolla ja pienehköjä lampaita ja kuttuja varten (meijän lampaat on siis suht pieniä ja siro/pienipäisiä) olis tarttenut tuunata tekemällä soljelle lisäreikä. Ihan pienimmille eläimille (esim. kääpiövuohet ja pienet lampaat/karitsat) päitset on varmasti jokseenkin isot.

Rengas- ja ristikkopäitsien solki ei kuvissa näy, mutta se onvastaavan mallinen ja vastaavassa kohdassa kuin peruspäitsi-kuvissa näkyy, mutta vaan toisella puolella. Peruspäitsissä on kaksi solkea, eli tuo kuvassa oleva ja toisella puolella samanlainen. Maatalous Ykkösen webbikaupasta löytyy kuvat, joissa päitset on irtaaltaan, eikä eläimen päässä.

Tuolta noin: http://www.maatalousykkonen.fi/tuotteet/lampaat_ja_vuohet/turkin_hoito/

Vaatelias ja tarkka testiryhmä tekstaamasa päitsien käyttömukavuutta.

Rengaspäitsessä on leuan alla pyörivä solki ja rinkula roikkumassa, ja se on taluttamiseen ja eläimen hetkelliseen kiinnilaittamiseen hyvä. Vaikka eläin vähän pyörisi, päitset ja talutusremmi eivät mene solmuun. Vapaana kuljeskeluun sitä ei voi suositella, ettei rinkula tartu mihinkään. Turparemmi on suht laaja, mutta päitsiä ei pidä kiristää liikaa (koskee kaikkia muitakin malleja!), vaan antaa olla himpusen löysällä, siten kuitenkin ettei pääse muljahtamaan turvan yli kaulalle. Kiinnistysrinkulat leuan alla antaa joustoa kokoon ja toisaalta pitää huolen siitä, että eläimen rimpuillessa turparemmi napakoituu ja eläin pysyy hallinnassa. Samoin renkaat turvan sivuilla tuovat joustoa kokoon, turpa- ja leukaremmit pääsevät mukautumaan vapaammin elukan nassun muotoihin. Raadin mielestä tämä malli on tosi jees!

Peruspäitset on, no peruspäitset, sopii talutteluun ja myös vapaana oleskeluun. Kiinnitysrenkaat on vain turvan sivulla, ei leuan alle ei voi esim. talutteluhihnaa kiinnittää. Myös tässä perusmallissa turpavärkin ympärille tuleva osuus on suht iso, eli jos elukan turpa on hyvin kapea ja päitseä kiristää kovasti, voi turparemmi nousta silmille. Mallin tuunaus pienille elukoille lisäreikiä tekemällä ei siis ehkä onnistu yhtä hyvin kuin kahdessa muussa mallissa.  Mutta näille mannekiineille malli sopi hyvin!

Ristikkomalli on siitä erilainen, että leuan sivuilla ei ole renkaita ja se tekee turparemmistä heti erimallisen ja poskiremmi+niskaremmi on yhteensä pidempi kuin kahdessa muussa mallissa (joissa ne on yhtä ja samaa, kuten varmaan jo hokasitta). Alkuunsa tuntui vähän jäykältä tuo rakenne, mutta toisaalta alaosan ristiin menevät remmit tekee sen että tämä malli istuu pienempiturpaisellekin, ja toisaalta leukalenkin malli takaa sen että muhkeammalla kaulallakaan varustettua ei henki ahdista. Leuan alla oleva kiinnitys tuntui tässäkin mukavalta taluttelua ja hallintaa ajatellen.

Eli ainakin näin kauppiaan näkökulmasta vallan käyttökelpoisia, kuten kuvatkin kertovat. Katsellaan josko saataisiin tänne tarkempia mittojakin esille.

Huom! Mikäli teillä on tarvetta saaha näkemyksiä ja osviittaa muidenkin tuotteiden käyttöön tai johonkin, niin laittakaa viestiä! Matskua on paljon, niin koostan niistä ohjeistusta sun muuta tänne nettiinkin!

Nakki Brutále

 

Nakki Brutále, eli nakit ja muusi, ilman muusia. Kylmänä, tottakai!

Kylmäaltaan ohi juostessani katseen kiintopiste keskittyi kevytnakkipaketin Joutsenlippuun. Nappasin sen mukaani. Tällä kertaa paketti aukaistiin jo autossa ja nautikselin parit nakit postista myymälään ajaessa (oli melko nälkä). Paketti aukeni helposti, ilman mitään perinteisiä "helposti avattava - lätt att öppnas" puukko ja kirvesjuttuja. Huomiona täytyy sanoa, että eka nakkipaketissa mainitaan pakkauksen olevan uudelleen suljettava, ja siis se oikeasti toimii suunnitellulla tavalla! Kansiratkaisu mahdollistaa tilapäisen sulkemisen, niin että paketti pysyy myös suljettuna  Ei  pölyä pääse appeen sekaan, kun paketista nautitaan nakkeja harvakseltaan. Oiva ratkaisu myös liikkeessä nauttimisen kannalta. Jos asiakas tulee, niin painaa vaan kansimuovin reunoihin ja pistää paketin laatikkoon, ottaakseen sen hetkenpäästä pois. Korostan vielä että siis toi uudelleen suljettavuus toimii!!

Tuoteselostetta vilkaistessa tuntuu että tämä on jotenkin rehellisempi pakkaus kun mitä edellisen kerran koin arvostellessani sitä pitsaa. Selosteessa mainitaan, että tuote on valmistettu suomalaisesta lihasta ja joutsenlippumerkki on vielä takeena tästä. Tuote on valmistettu perinteisesti kaiken maailman kanannahkoista sun muista rääppeistä ja silavasta. Pidän sitä kuitenkin vain positiivisena asiana, koska omaan periaatteeseen kuuluu, että eläimestä tulisi käyttää kaikki mahdollinen hyödyksi kun se on teurastettu. Lisäainemerkintöjen kohdalla tunnelma kuitenkin kariutuu, koska huomaan että esim säilöntäaineena käytettyä natriumnitriittiä ei ole merkattu E koodilla vaan se on kirjoitettu. Näin ollen silmä, joka on harjaantunut E merkintöjen bongaukseen tuoteselosteista dissaa tämän luonnollisesti automaattisesti. 

 Ja minkämoinen makuelämys tämä sitten on. Tietysti kun nakkeja poimitaan tuolta sormin niin eines tuppaa sotkemaan (kastelemaan) myös muita sormia kun etusormen ja peukalon. Hiukan nestettä tippuu myös takille, ja pöydälle kun nakkeja siirtää kohti ääntä.

Koostumukseltaan nakki on hyvinkin pehmeä ja jauhomainen, (kuortahan nakissa ei ole koska se on kuoreton kevytnakki). Siis tunne on sama kun työntäis kosteaa jauhoa suuhun. Maku tulee kyllä heti esiin, tuote maistuu siis haljakalle nakille. Samalle mille perusnakin nyt tuleekin maistua. Tosin broilerimaisuus vivahtaa läpi aika lailla. Voisin sanoa kuitenkin, että jälkimakua ei ole, mutta jälkitunne on kyllä. Nimittäin yksi asia, mikä mietityttää nakin syömisen jälkeen, on tietty etikkamaisuus. Nakki vaikuttaa olevan hyvinkin hapan. Suussa tuntuu nielaisun jälkeen hieman samalta, kuin jos oisi napannu teelusikallisen jotain etikkaa ja hieroskellut kielellä sitä pitkin suuta ja antanut olla jonkun aikaa. Tunne on erittäin epämiellyttävä. Nakki on yllättävää kyllä jauhomaisuudestaan huolimatta helppo niellä, mutta jättää kyllä mähnää pitkin kitalakea. Nakkien koko on silti ihan sopiva ja nakki mahtuu kokkonaan kerralla suuhun ja sen voi pyöräyttää nätisti vaikka alahuulen alle vasten hampaita :) .

Arvosana ainoastaan kaksi tähteä, Kiitoksena jälkihappamuudelle

Ketsupilla kiitos, alkusanat ja arvostelu 1

Lounas on yksi päivän tärkeimmistä tauoista työn tiimellyksessä. Ravinnon lisäksi kyseessä on myös joillekkin tärkeä torkkuihin, tai sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvä hetki. Kulttuurista riippuen se vaihtelee suomalaistyyppisestä monivuorotyön parinkymmenen minuutin paussista eteläisemmästä Euroopasta tutumpaan keskipäivän ruokailuhetkeen (Siestaksikin jossain sanottu), joka kestää pari tuntia.

Millaista on sitten suomalaisen kauppiaan normaaliateriointi? Kun itsekkin kasvatellaan erinäisiä eläimiä, metsästellään riistaa, kasviksiakin tulee (ellei elukat ole karanneet ja ehtineet popsia alkukesästä kaikkia taimia napaansa), kaikki edellytykset Gastronomiselle elämykselle ovat siis ilmassa, näin:

Todellisuus ompi tarua ihmeellisempää. Koskapa yleensä aamun töihinlähtö on semmoista hässäkkää, ovat eväät joko A) jääkaapissa, B) keittiön ruokapöydällä, C) portailla tai D) auton katolla kun lähen ajeleskelemaan kohti työmaatani. Tämä tarkoittaa vaihtoehtoisten menetelmien käyttöönottoa energiatasapainon säilyttämiseksi päivälliseen (= illallinen) asti.
 

Yläkerran mikrolle on pitkä matka

Koska ruokaa ei ole mukana, hankitaan se postireissun yhteydessä paikallisesta Salesta. Kylmäaltaasta valikoituu jotain sen hetkisen taskunpohjan kolikkotilanteen mukaan (=yleensä jonkunlainen läjä senttisiä tai "Brysselin Ruplia"). Koska olen yksin liikkeessä, tulee lounas useimmiten nautittua joko A) autossa ajaessa postiasiamieheltä liikkeeseen, tai B) liikkeen pöydällä. Rutiini on hioutunut näin, koska homman pitää toimia ja yleensä yläkertaan mennessä mikron ollessa käynnissä asiakas tulee käymään, puhelin soi tai muuta yleistä häslinkiä ompi. Siinä vaiheessa sapuska on joka tapauksessa kylmää, niin sama olla tuhlaamatta energiaa ja nauttia se jo alunperin Antipasto tyyppisesti.

Kyse tämän Ketsupilla Kiitos! -osion jutuista on siinä, että päätin ruveta arvostelemaan näitä (pääsääntöisesti) lämmitettäväksi tarkotettuja puolivalmisteita kun ne syödään kylmänä. Sinänsä ketsuppia en näihin laita, mutta kategorian otsikkona se tuntui puoleensavetävältä, joten olkoon se niin.

Kriteerejä ovat: vaihteleva taskun kolikkotilanne, se että tuote on jotenki esivalmistettu (yksinyrittäjällä ei ole varaa saikuttaa itteään botulismin tai salmonellan takia), mahdollisimman vähän E-merkintöjä, helppo napata mukaan, nopeasti aukastava ja pystyttävä syömään intialaistyyppisesti (eli sormin). Tietysti hyvä maku on aina plussaa.

Asiaan, eli Arvostelu Numero 1

TADAA!! Tarjoillaan kylmänä; Serveras väl kylt.

Kuten kuvassa näkyy, niin tänään valikoitui mukaan Atrian jauhelihapitsa, eli perusmättöä. Nyt en sitä autossa syönyt, eli avannut Kempeleen Salen parkkiksella, vaan kuskasin kauppaan.

Paketti oli ihan havainnollinen, tuotemerkinnät selkeät ja sen sai helposti auki. Verrannollisuuden vuoksi tuleviin artikkeleihin avasin paketin sylissä istualtaan, paketti aukeni ihan helposti, mikä on erittäin positiivinen ja huomionarvoinen asia. Tuotemerkintöihin liittyen yksi huomio: tuoteselosteessa mainitaan että tuote on suomalaisesta lihasta, mutta Hyvää Suomesta -joutsenmerkkiä ei ole? Toisaalta paketissa ei mainita valmistajaa tai valmistusmaatakaan (mikä itsessään herättää epäilyksiä). Ainoat siihen suuntaan viittaavat yhteystiedot ovat Atrian asiakaspalvelun. Ettei kyseessä vaan ois äitien tek..., siis pietarilaisten äitien tekemää ruokaa?

Tältä se näytti kuorittuna. Tuoksu, hmm, jopa hieman trooppisen hedelmäinen? Pohja on pehmeä ja joustava. Pitsassa näyttää olevan se mitä pitää, eli jauhelihaa, joka todennäkösesti on possun, broiskun ja lemmun jäämiä lihajalostamon muusta tuotannosta.

Pitsa murtuu helposti oikeaan eli 4:n annoskokoon pehmeän pohjansa ansiosta. Juustoa ei ole liikaa, joten palaa murtaessa ei vastakappaleesta lähde täytteet murretun palan mukaan (ja päädy siten housuille tai paperien päälle pöydälle), jättäen jäljelle pelkän tomaattimurskasta punertavan leivänkäntyn. Näiltä osin siis ihan OK.

 

Ja eikun maistelemaan. Ensivaikutelma puraisulla on tomaattinen, hieman juustonenkin maultaan. Lihan maku ei kyllä erotu, kun pohjan jauhoinen aromi* valtaa tomaatin jälkeen jälkimakuna suun aika lailla. Varsinkin kun puraisee reunaa mukaan. Se mikä ihmetyttää, on hiukka pesuainemainen maku, joka välillä vivahtaa suussa. Ei ole kuitenkaan mitenkään älyttömän häiritsevä.

Positiivisena asiana pidin seikkaa, että pitsan pohjassa ei ole irtojauhoa, mikä on inhottavaa, varsinki suussa. Silti jotakin jauhorasvamössöä jää hetkeksi kitalakeen. Tosin kahvilla huuhtomalla sen saa helposti pois. Hieman reunoja kyllä jätin syömättä juuri tuon aiemmin mainitsemani maun* vuoksi. Ei mikään parhain kokemani elämys, mutta ei järkyttävinkään. No nälkä ainakin lähti.

Arvosanaksi antaisin yhdestä viiteen asteikolla arvosanan vähän vajaa täydet kolme, johtuen mm. epämääräisestä kotimaisuusasteesta.

Kriisiruokapolitikointia

Viewer Discretion is Advised :-)

Tuossa lueskelin lautalla kotiin tullessa näitä maailmanlopun uutisia taasen. Sinänsä ihan viihteellistä ajanvietettä, mutta:

Nyt Eurooppaakin uhkaa, tai oikeastaan uutisen kontekstista saapi ymmärrettyä, että tulee nälänhätä. On tulossa levottomuuksia sun muuta. No, tämä ihmisten todellinen hätä sinänsä ei ole irvailemisen aihe. Uutinen herättää ajatuksia nykysuomenkin menosuunnasta pahimmillaan.

Koska tuosta uutisesta nyt ymmärtää, että kyseessä on isompikin uutispommi ja kriisi mellakoineen sun muineen, luulisi siitä löytyvän nyt sitten enemmänkin tietoa kuin vain ilttiksen ilmoittamista lähteistä. "Pikainen" vilkasu BBC:n ja Reutersin sivuille (itse monesti tsekkaan uutisia noista lähteistä, koska ne ovat mielestäni oikeasti luotettavia medioita), sekä kansainvälisen punaisenristin uutisarkistoon, ja pettymyksekseni ei tästä aiheesta oikeen muuta uutisointia edes löytynyt. No mikä parempi, ompahan tilaa sitten omille spekulaatioille :)

Mistä voisi olla sitten kyse? Näissä artikkelin viittaamissa kriisimaissa ihmisiä ei ole työllistetty oikeastaan enää aikoihin kuin valtion julkisiin organisaatioihin, ja kukaan ei oikeasti ole tuottanut valtiolle mitään takaisin ulkomailta (vientiteollisuus). Ainakaan suuremmassa mittakaavassa. Käytännössä valtion rahaa siirrellään taskusta toiseen ja välistä aina annetaan hieman kansainvälisiä vippejä saamatta yhtään takaisin. Sitten käy kuten Eteläeuroopassa on käynyt; ihmiset ei saa palkkaa (rahaa), kun valtiolla sitä ei enää ole ja lisää ei saada mistään, kun ei ole mitään mitä myydä ulos. Kun valtiolla ei enää ole muutakaan mitä jakaa, herättää se nälkää, vihaa, ynnämuuta

...Siis hetkinen. Uutisen mukaan uhka kohdentuu kohti Välimeren maita. Mutta itse noilla seutuvilla liikkuneena olen tehnyt huomioita toreista, jossa ihmiset myyvät itse kasvattamiaan tuotteita, tai vaihtavat niitä keskenään. Hyvä ettei kerrostalojen parvekkeillakin kasvatella sikoja ja vanhat perinteiset säilömismenetelmätkin ovat jokapäiväistä kauraa. Itselläni on oikeasti vaikea nähdä sielä toteutuvan tuon uutisen mittakaavan maalailemaa nälänhätää koskaan.

Se mikä ero meillä täällä "hyvinvointivaltiossa" on verrattuna tuohon etelä-Eurooppaan (siis sen jälkeen, kun kansalaiset on verotettu hengiltä, valtion rahat loppu ja verorahat syydetty ties minne), ettei meillä oikeasti täällä Suomessa esimerkiksi vastaavaa elintarvikkeiden omavaraista kasvatuskulttuuria enää ole. Politiikka on ollut pitkän aikaa jo semmoinen, että itselleen ruuan tuottaminen, ja pienissä määrin esim. sukulaisille jakaminen tehdään joko laittomaksi tai niin kalliiksi ja hankalaksi, että käytännössä kaikki pitäisi mennä ostamaan marketeista. Kysyinkin poliitikoilta heitä tavatessani, että onko tämä valtiollinen tavoite? Kukaan ei minulle osannut (tai halunnut) vastata.

Miks meistä suomalaisista ei löydy rohkeutta nousta ylös ja sanoa; "Ei enää! Minä kasvatan itse ruokani, sanoi kuka tahansa mitä sanookaan!". Meillä tulisi olla siihen täysi oikeus vapaina ihmisinä "vapaassa" valtiossa.

Yhden loppu on toisen alku

Filosofiaa:

Elämän tarkoitus? Niin, valtiovallan mielestä se on luultavimmin painaa niska limassa hommia hamaan tappiin. Mielellään niin, että henki tuskin enää pihisee. Kannustaen haalimaan itelleen mahdollisimman paljon rahaa, josta valtio sitten verojen muodossa kynii itselleen leijonan osan. Syytääkseen ne ihan muuhun kuin omien kansalaisten hyväksi. Kaikkeen tähän valtiovallan touhuun kuuluu luonnollisesti tehokkuus, kustannustehokkuus, rutiinit, ynnämuut.

Siis kaikki muu paitsi luovuus, tarkoitus tehdä asiat hyvin ja omalla parhaaksi näkemällään tavalla. Ja saaden irti sen millä itse tulee toimeen, oli se sitten rahaa tai ruokaa tai jotain muuta. Sehän voi olla oikeastaan ihan mitä vaan, minkä itse määrittelee olevan tarpeeksi. Yhdelle se on perushuoletonta eloa ilman telkkaria sun muita digidigivärkkejä. Ja jollekin toiselle se on jotain muuta.

Otettuani aikanaan muuan kuttusen elelemään tähän huusholliin ja nähtyäni näiden luontokappaleiden elonkaarta, siis syntymää ja kuolemaa (puhumattakaan viiriäisten huomattavasti lyhyemmästä vastaavasta), sai se monasti ajatukset pyörimään melko filosooffisten perusteesien ympärillä. Jopa siihen pisteeseen, että päätin sen päivän tulleen, jolloin pörssiyhtiöhommissa on kuppi tulvinut yli ja otin hatkat ns. poliittisesti korrektista hyvästä työstä.

Ja suuntasin täysin eri alalle kuin mistä koulutus on, opetellen asiat käytännössä ilman koulutusohjelmia. Ja paljonhan tuota asioita on oppinut ja tietää ja tuntee. Eikö tässä yhteiskunnassa jatkuvan elinikäisen oppimiskaaren tavoitteeseen ole kannustettu jo 90-luvun puolivälistä?

Musta tuli siis maatalouskauppias. Vuoden 2011 alussa. Ei, en kuulu mihinkään koo tai äs ketjuun. Mutta on minulla jonkinlainen ketju, tukiverkosto; omat vapaat näkemykset, perhe, kaverit ja ennen kaikkea asiakkaat.

Voiko maatalouden erikoiskaupan alalla antaa tällä hetkellä jotain uutta? Voi, kun tekee just päinvastoin kuin kaikki muut ja haluaa antaa jotain enemmän. Jopa sellaisille tiloille tai harrastajille, jotka ovat olleet jotenkin liian marginaalisia ja pieniä muille. Halusin, että olisi olemassa sellanen liike jota ei aiemmin ole ollut. Sellainen, josta ite olisin omalle elukkakatraalleni halunnut hankkia tavaraa sekä tavan kaupasta, että myös netistä.

Noin vuosi sitten perustin firmalle fasepuukin, mutta se on virallinen tiedotuskanava kotisivujen ohella. Täälä blogissa on tarkotus nyt sitten vuodattaa omia ajatuksia, ehkä poliittisiakin, testata tavaraa, ehkä reseptiä, kuka tietää!